Koko kesän olen kärsinyt ompelujumista - sellaisesta, että tekisi mieli ommella, mutta kun ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Olen selaillut lehtiä ja kirjoja, sekä lukemattomia blogeja. Aakostanut (lue: ihastellut ja viikannut) kankaita kaappiin ja laatikoihin. Yrittänyt hakea inspiraatiota kankaista. Käännellyt ei vaihtoehtoja käsissäni ja välillä todennut, että on vain liian kuuma/ kylmä/ sateista/ pimeää..
Palasimme Ranskan seikkailulta viikko sitten. Takana on koulun aloitus ja yksi vähän viileämpi viikko. Mies lähti työmatkalle ja itse innostuin piirtämään kaavoja.
Mittailin lapset ja piirsin lisää kaavoja. Mittasin itsenikin (kahteen kertaan), varmasti käynyt kaavojen tekijöillä jokin kaavoitus virhe, kun näytti kovin suurta koko lukemaan..
Lopulta pari päivää erästä kangasta käänneltyäni, sain sen saksiini ja leikkelin mekoksi.
Sain livautettua sen peräti paininjalan allekin ja ...
Jumi on kadonnut.
Tuotteliaisuus ja innostuneisuus ovat jumin tilalla. Liekö syynä tämä syyskuun kuumuus vaiko miehen poissaolo, mutta äidin kangaspino on pienentynyt jälleen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, jätäthän viestin käynnistäsi - Thank you for visiting, please leave a comment